Ulla Appelsinin postimerkki

 

Monitahoinen yhteisötaideteos ”Keskustelu Tom of Finlandin postimerkeistä” (2014)  laajeni eilen lähinnä missi-instituutiosta, satunnaisista kohuista, ihmissuhdekiemuroista
ja talvisodasta tahkovan iltapäivälehden päätoimittajan Ulla Appelsinin kolumnilla
Edistääkö vai vähentääkö paljas pylly suvaitsevaisuutta? (IS 17.4.)

Aika hieno nimi
kolumnille.  Koska Appelsin ei
näennäisesti itse vastaa kysymyksiinsä, vastaa niihin hänen puolestaan.

Kolumnissaan
Appelsin syyllistää kainosti erään (eikä varmasti tarvitse sanoa kenen, sillä
muita kansainväliseen kulttimaineeseen kohonneita pop/camp-tyylin eroottisia
taitelijoita Suomessa ei yksinkertaisesti ole) homoeroottista teemaa kantavien postimerkkien
lanseeraamisen. Syy on, että ne saattavat vahingoittaa homoja ja vähentää ”suvaitsevaisuutta”. 

Minä en viitsi sen
enempää lähteä selvittämään, mikä on Ulla Appelsinin tarkoittama ”suvaitsevaisuus”,
mutta kolumnin lukaistua käy selväksi, ettei Appelsin pysty tarkastelemaan
ilmiötä yli oman iltapäivälehtensä kontekstin.

Kolumnissaan Appelsin näyttää tehneen taustatutkimusta
lukemalla hieman pöhköjä some-kommentteja ”puolesta” ja ”vastaan”, joiden yläpuolelle
on helppo istahtaa. Hän näyttää niistä monta esimerkkiä lukijalle. Paatuneempaa
lukijaa tosin ei kiinnosta kuin Jouko
Pihon Sodoma ja Gomorra
, joten ei niistä sen enempää. Taustatutkimusta on
tehty myös lukemalla The Guardianin artikkelista, että ulkomaalainen postimerkkiasiantuntija
ei muista että eroottista taidetta olisi näytetty postimerkeissä, varsinkaan
homoseksuaalista.

Vaikkei juuri se ole tässä olennaista, haluan kuitenkin
muistuttaa, että itse asiassa eroottista taidetta tehneiden taiteilijoiden töitä
on painettu merkeiksi ennenkin. Pari vuotta sitten postikortteja
sinetöitiin laajalti Gustav Klimtin (1962-1918)
juhlavuonna kuvin oksitosiinista lasittuneista silmistä, heiluvista rinnoista, punehtuneista
poskista, paljaista vartaloista ja intensiivisistä syleilyistä. Koko maailma
rakastaa Gustav Klimtiä, vaikka osa hänen teoksistaan sykki erotiikkaa. Ja
joskus juuri myös siksi.

Appelsin yrittää pienentää Tom of Finlandin kutsumalla häntä ”kiistatta lahjakkaaksi piirtäjäksi”. Ei, Touko
Laaksonen
ei ollut mitenkään erityisen lahjakas piirtäjä. Piirtäjänä ainoastaan
tekninen ja kuvasto on jonkinlaisen huonon ja hyvän maun jännittävässä
välimaastossa; lihaksia ja viiksiä pullistelevia kiiltokuvia, joissa kaikki
yhden miehen unelmat tulevat lihaksi.

Nyt ei kuitenkaan puhuta piirtämisestä vaan ihan jostain
muusta. Puhutaan fantasioiden siirtämisestä kuvastoon 40-80-lukujen
undergroundissa, ja miten underground muuttui osaksi valtakulttuuria, muodosti stereotypioita, ylitti stereotypiat luoden vapautta ja iloa. Ei
siis ainoastaan homokulttuurissa vaan popkulttuurissa ja muodissa. Se kaikki sai alkunsa häpeän kulttuurista.

Suomessa herättiin Touko Laaksosen taiteeseen homokontekstin
ulkopuolella vasta hänen elämänsä viime metreillä. Kotomaan tantereella ehdittiin järjestää vain pari pientä näyttelyä ennen
taiteilijan kuolemaa sekä sarjakuvataiteen Pekka Puupää-palkinto. Muistan toisen
näyttelyistä; se oli Galleria Mosabackan eroottisen taiteen yhteisnäyttely
vuonna 1991, jossa oli näytteillä myös äitini töitä. Touko Laaksonen kuoli pian
tämän näyttelyn jälkeen. Postuumisti Suomessa on pidetty kattavia Tom of
Finland- näyttelyitä mm. Helsingin kaupungin taidemuseossa ja Logomossa.

Appelsin kirjoittaa:

”Voisi hyvin kuvitella
monen heteromiehen hamstraavan merkkejä, joissa alastomat naiset taipuvat
mutkille erilaisiin eroottisiin asentoihin. Eivät kaikki heterotkaan ehkä halua
katsella merkeissään vain päiväkakkaroita ja muumeja.”

 Äh. Pelkään pahoin, että Appelsin on viettänyt liikaa aikaa
lehtensä kornissa visuaalisessa maailmassa. En tiennytkään, että
postimerkkejäkin ostetaan kiihottumistarkoituksissa. En tiennytkään, että Tom
of Finland edustaa homoille kiihottumistarkoitusta ja muille asian puntarointia,
sopiiko homojen kiihottua. Ei, eivät kaikki homot edes pidä Tom of Finlandista.
Touko Laaksosen fantasiakuvasto kumpusi hänen omista kokemuksistaan ja
unelmistaan, mutta joillekin siitä syntyi uudenlainen miesikoni – vahva, itsetietoinen,
ylpeä, mutta myös emotionaalisesti lämmin mies. Sellainen mies joka kehtaa, pidit
siitä tai et. Mies joka on kaikkea, vaikka sinä et.  Mutta tämä tapahtui jo vuosikymmeniä sitten, joten Appelsin on
myöhässä.

Olennaista on se, mitä se sai aikaan. Alaston nainen
kumartelemassa postimerkissä on taidetta vasta jos sen taustalla on jokin
laajempi ilmiö. Appelsin siis mielestäni erehtyy pahasti pohdinnoissaan moraalin kaksista
vankkureista ja miksei heteroerotiikkaa saada postimerkkeihin.

Vastaus Appelsinin kysymykseen:

Ottamatta kantaa Itellan motiiveihin, Tom of
Finlandin teemojen ilmaantuminen postimerkkiin ei vahingoita mitään
seksuaalivähemmistöä. Tom of Finland loi itse sen ironisuuden, häpeilemättömyyden ja stereotypisen maskuliinimiesmaailman. Siinä maailmassa on tilaa myös
vapautuneelle naurulle, emansipaatiolle, kalapuikkoviiksille, hipstereille ja huumorille. Merkin suunnittelijoiden kuvavalinnat ovat varsin onnistuneet.

Julkeus on siis taiteilijan itse luoma, vähän samoin kuin iltapäivälehdet itse loivat sen
tyhmentyneen bikinikulttuurin sekä ”klikkaa ja KATSO KUVAT!”-maailman, jota vastaan voi tarvittaessa itsekin
hyökätä ja laittaa sen päälle moraalisen rusetin päätoimittajan ominaisuudessa.

Sen sijaan Tom of Finlandin teema nousi jo kauan sitten
kansainväliseksi kultti-ilmiöksi, mutta iltapäivälehtien bikinitodellisuus on
edelleen sitä samaa ummehtunutta kuvastoa, jonka päällä on huoltoaseman kahvikupin jättämät jäljet.

 

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288678699079.html

 

P.S. Niille, joille taide jakautuu ei-hyväksyttävään ja hyväkstyttävään: tällä hetkellä voi New Yorkin Neue Galeriessa tutustua Denegerate Art- näyttelyyn, joka on toisintonäyttely vuoden 1937 Münchenissä pidetystä pilkkanäyttelystä, jossa kutsuttiin koko kaupunki tutustumaan ”vajaamieliseen” ja ei-hyväksyttävään taiteeseen. Näytillä oli merkittävien saksalaistaiteilijoiden töitä.

PetraNyqvist
Sitoutumaton

Kirjoittaja on luontoselvittäjä ja ympäristösuunnittelija Turunmaan saarilta. Hyvän tarinan, elokuvan ja faktatiedon ystävä. Valeverkkoja setvivän Sylttytehtaan perustaja. #TurPo

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu