Ulla Appelsinin postimerkki
Monitahoinen yhteisötaideteos ”Keskustelu Tom of Finlandin postimerkeistä” (2014) laajeni eilen lähinnä missi-instituutiosta, satunnaisista kohuista, ihmissuhdekiemuroista
ja talvisodasta tahkovan iltapäivälehden päätoimittajan Ulla Appelsinin kolumnilla
Edistääkö vai vähentääkö paljas pylly suvaitsevaisuutta? (IS 17.4.)
Aika hieno nimi
kolumnille. Koska Appelsin ei
näennäisesti itse vastaa kysymyksiinsä, vastaa niihin hänen puolestaan.
Kolumnissaan
Appelsin syyllistää kainosti erään (eikä varmasti tarvitse sanoa kenen, sillä
muita kansainväliseen kulttimaineeseen kohonneita pop/camp-tyylin eroottisia
taitelijoita Suomessa ei yksinkertaisesti ole) homoeroottista teemaa kantavien postimerkkien
lanseeraamisen. Syy on, että ne saattavat vahingoittaa homoja ja vähentää ”suvaitsevaisuutta”.
Minä en viitsi sen
enempää lähteä selvittämään, mikä on Ulla Appelsinin tarkoittama ”suvaitsevaisuus”,
mutta kolumnin lukaistua käy selväksi, ettei Appelsin pysty tarkastelemaan
ilmiötä yli oman iltapäivälehtensä kontekstin.
Kolumnissaan Appelsin näyttää tehneen taustatutkimusta
lukemalla hieman pöhköjä some-kommentteja ”puolesta” ja ”vastaan”, joiden yläpuolelle
on helppo istahtaa. Hän näyttää niistä monta esimerkkiä lukijalle. Paatuneempaa
lukijaa tosin ei kiinnosta kuin Jouko
Pihon Sodoma ja Gomorra, joten ei niistä sen enempää. Taustatutkimusta on
tehty myös lukemalla The Guardianin artikkelista, että ulkomaalainen postimerkkiasiantuntija
ei muista että eroottista taidetta olisi näytetty postimerkeissä, varsinkaan
homoseksuaalista.
Vaikkei juuri se ole tässä olennaista, haluan kuitenkin
muistuttaa, että itse asiassa eroottista taidetta tehneiden taiteilijoiden töitä
on painettu merkeiksi ennenkin. Pari vuotta sitten postikortteja
sinetöitiin laajalti Gustav Klimtin (1962-1918)
juhlavuonna kuvin oksitosiinista lasittuneista silmistä, heiluvista rinnoista, punehtuneista
poskista, paljaista vartaloista ja intensiivisistä syleilyistä. Koko maailma
rakastaa Gustav Klimtiä, vaikka osa hänen teoksistaan sykki erotiikkaa. Ja
joskus juuri myös siksi.
Appelsin yrittää pienentää Tom of Finlandin kutsumalla häntä ”kiistatta lahjakkaaksi piirtäjäksi”. Ei, Touko
Laaksonen ei ollut mitenkään erityisen lahjakas piirtäjä. Piirtäjänä ainoastaan
tekninen ja kuvasto on jonkinlaisen huonon ja hyvän maun jännittävässä
välimaastossa; lihaksia ja viiksiä pullistelevia kiiltokuvia, joissa kaikki
yhden miehen unelmat tulevat lihaksi.
Nyt ei kuitenkaan puhuta piirtämisestä vaan ihan jostain
muusta. Puhutaan fantasioiden siirtämisestä kuvastoon 40-80-lukujen
undergroundissa, ja miten underground muuttui osaksi valtakulttuuria, muodosti stereotypioita, ylitti stereotypiat luoden vapautta ja iloa. Ei
siis ainoastaan homokulttuurissa vaan popkulttuurissa ja muodissa. Se kaikki sai alkunsa häpeän kulttuurista.
Suomessa herättiin Touko Laaksosen taiteeseen homokontekstin
ulkopuolella vasta hänen elämänsä viime metreillä. Kotomaan tantereella ehdittiin järjestää vain pari pientä näyttelyä ennen
taiteilijan kuolemaa sekä sarjakuvataiteen Pekka Puupää-palkinto. Muistan toisen
näyttelyistä; se oli Galleria Mosabackan eroottisen taiteen yhteisnäyttely
vuonna 1991, jossa oli näytteillä myös äitini töitä. Touko Laaksonen kuoli pian
tämän näyttelyn jälkeen. Postuumisti Suomessa on pidetty kattavia Tom of
Finland- näyttelyitä mm. Helsingin kaupungin taidemuseossa ja Logomossa.
Appelsin kirjoittaa:
”Voisi hyvin kuvitella
monen heteromiehen hamstraavan merkkejä, joissa alastomat naiset taipuvat
mutkille erilaisiin eroottisiin asentoihin. Eivät kaikki heterotkaan ehkä halua
katsella merkeissään vain päiväkakkaroita ja muumeja.”
Äh. Pelkään pahoin, että Appelsin on viettänyt liikaa aikaa
lehtensä kornissa visuaalisessa maailmassa. En tiennytkään, että
postimerkkejäkin ostetaan kiihottumistarkoituksissa. En tiennytkään, että Tom
of Finland edustaa homoille kiihottumistarkoitusta ja muille asian puntarointia,
sopiiko homojen kiihottua. Ei, eivät kaikki homot edes pidä Tom of Finlandista.
Touko Laaksosen fantasiakuvasto kumpusi hänen omista kokemuksistaan ja
unelmistaan, mutta joillekin siitä syntyi uudenlainen miesikoni – vahva, itsetietoinen,
ylpeä, mutta myös emotionaalisesti lämmin mies. Sellainen mies joka kehtaa, pidit
siitä tai et. Mies joka on kaikkea, vaikka sinä et. Mutta tämä tapahtui jo vuosikymmeniä sitten, joten Appelsin on
myöhässä.
Olennaista on se, mitä se sai aikaan. Alaston nainen
kumartelemassa postimerkissä on taidetta vasta jos sen taustalla on jokin
laajempi ilmiö. Appelsin siis mielestäni erehtyy pahasti pohdinnoissaan moraalin kaksista
vankkureista ja miksei heteroerotiikkaa saada postimerkkeihin.
Vastaus Appelsinin kysymykseen:
Ottamatta kantaa Itellan motiiveihin, Tom of
Finlandin teemojen ilmaantuminen postimerkkiin ei vahingoita mitään
seksuaalivähemmistöä. Tom of Finland loi itse sen ironisuuden, häpeilemättömyyden ja stereotypisen maskuliinimiesmaailman. Siinä maailmassa on tilaa myös
vapautuneelle naurulle, emansipaatiolle, kalapuikkoviiksille, hipstereille ja huumorille. Merkin suunnittelijoiden kuvavalinnat ovat varsin onnistuneet.
Julkeus on siis taiteilijan itse luoma, vähän samoin kuin iltapäivälehdet itse loivat sen
tyhmentyneen bikinikulttuurin sekä ”klikkaa ja KATSO KUVAT!”-maailman, jota vastaan voi tarvittaessa itsekin
hyökätä ja laittaa sen päälle moraalisen rusetin päätoimittajan ominaisuudessa.
Sen sijaan Tom of Finlandin teema nousi jo kauan sitten
kansainväliseksi kultti-ilmiöksi, mutta iltapäivälehtien bikinitodellisuus on
edelleen sitä samaa ummehtunutta kuvastoa, jonka päällä on huoltoaseman kahvikupin jättämät jäljet.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288678699079.html
P.S. Niille, joille taide jakautuu ei-hyväksyttävään ja hyväkstyttävään: tällä hetkellä voi New Yorkin Neue Galeriessa tutustua Denegerate Art- näyttelyyn, joka on toisintonäyttely vuoden 1937 Münchenissä pidetystä pilkkanäyttelystä, jossa kutsuttiin koko kaupunki tutustumaan ”vajaamieliseen” ja ei-hyväksyttävään taiteeseen. Näytillä oli merkittävien saksalaistaiteilijoiden töitä.
Minusta kyseisellä postimerkillä Itella tuli määritelleeksi maailman silmissä liberaaliin/turmeltuneeseen länteen. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten maailman postit, sanotaan nyt vaikka Venäjällä tai Saudi-Arabiassa tällaisella postimerkillä varustetun kirjeen kantoon suhtautuvat.
Yritykset luovat suomikuvaa ja täytyy sanoa, että valtion omistama yritys toimii tässä nyt lumiaurana. Toivon, että rohkeus riittää ihan merkin käyttöönottoon asti.
Ilmoita asiaton viesti
Ongelma on näyttänyt olevan ihan muilla kun lanseeraajilla. Venäjä on suuri taidemaa, enkä usko varsinaisesti mihinkään ongelmiin ellei niitä itse täällä tehtailla.
Ilmoita asiaton viesti
Toivotaan, että olet oikeassa.
Ilmoita asiaton viesti
#1
Nämä Venäjä- ja Saudi-Arabia-kortit ovat lähinnä naurettavia. Et kai sinäkään käy naapurilta kysymässä, että laitatko huomenna jalkaan mustat, ruskeat vai keltaiset housut?
Jos joku veli venäläinen pahastuu, se on hänen ikioma ongelmansa eikä meidän tarvitse siitä välittää.
Ilmoita asiaton viesti
Hieno ja asiantunteva kirjoitus Petra. Tämä ”Appelsinskaja Gazeta”- lehti alkaa olla oikein malliesimerkki siitä, miten ahdasmielinen ja puolueellinen päätoimittaja vie lehdeltä lopunkin uskottavuuden.
Ihmisten tyhmentäminen ja ennakkoluuloistaminen – on siinä kanssa agenda Ilta-Sanomilla.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä tuli jo sanottua se mitä meinasin kirjoittaa. Kiitokset Petralle kun jaksaa ruotia Appelsiinin juttua. Ne mitä olen lukenut ovat ollet niin alaarvoisia ja moninkertaisesti ristiriitaisia että tuntuu liian työlaaältä ruveta niihin vastaamaan.
Onkohan Kama Sutran kunniaksi missään julkaistu postimerkkejä?
En ymmärrä ollenkaan mitä varten erotiikka pitäisi olla postimerkeissä poissuljettu aihe.
Ilmoita asiaton viesti
Se on vaikea aihe, jos itse yliseksualisoi kaiken. Iltapäivälehtien maailmassa ”seksivau!” on hyvin tärkeää, vaikkei se ketään kiinnostaisikaan. Tämä näkyy Appelsinin asenteessa.
Ilmoita asiaton viesti
Gustav Klimtista erikoissuosittelu…
Ilmoita asiaton viesti
Mitähän tekijänoikeuslaki sanoo postimerkkiin kopsatusta teoksesta?
Onkohan Itella hankkinut luvan perikunnalta,ja saako perilliset mitään rojalteja? Tämä kun voi osoittautua isoksikin bisnekseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Älä huoli, ei postimerkkejä paineta kopsaillen. Ymmärtääkseni perinnettä valvoo Tom of Finland-säätiö ja sen nokkamiehenä Touko Laaksosen kuoltua Durk Dehner.
Ilmoita asiaton viesti
Joku arveli, että Itella yrittää näin muutaman sadantuhannen arkin painoksen tuomalla parilla miljoonalla paikata talouttaan, jottei sen tarvitse irtisanoa enempää väkeään ja leikata surkeita palveluitaan ”ydinosaamisalueeltaan”.
Tomppa-projektissa siis yhdistyvät menestyvä business, sosiaalinen vastuu, sukupuolineutraali edistyksellisyys, kyltyrelli taide, hyvä maku ja palvelujen parantaminen. Voiko suomalaisyritykseltä enempää vaatia näinä ankeina aikoina?
Kannattaisikohan samalla vaihtaa samalla yrityksen nimi Finnish Mail’iksi eli Suomen Posti. Mistä ihmeen maasta Itella on peräisin? Italiasta? (Stradella) Argentiinasta? (Botello) Espanjasta? (Marbella)
:-))
Ilmoita asiaton viesti
En usko, että Itellan kannattaa satsata erikoispostimerkkisetteihin, jotka eivät kiinnosta ketään.
Perinteinen kirje ja kortti on kärsinyt sähköisen viestinnän kaudella.
Ilmoita asiaton viesti
Alkuperäinen ajatus oli itelle, mutta se olisi ollut liian läpinäkyvää, (toisin kuin häpeämätön taaleritehdas) joten se väännettiin muotoon itella.
Ilmoita asiaton viesti
Se voipi olla että merkki aiheuttaa paljon närää postin vastaanottajissa, mitä me ollaan muita opettamaan suvaitsevaisimmiksi jos eivät itse halua.
Yritys joka lähettää tarjouksen urakkaan jenkkien punaniska-alueille tai muslimivaltioihin tuskin voittaa tarjouskilpailussa, koska nuo merkit koetaan loukkaavaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä tarkoitat? Että suomalaisyritys käyttäisi tuota postimerkkiä lähettäessään tarjouksen ”punaniska-alueelle”? Vai että yritykset valitsevat työporukat lähtömaiden postimerkkivalintojen mukaan?
Klimtin eroottiset postimerkit tuskin kaatoivat Itävallan taloutta. Itävalta on muuten varsin konservatiivinen maa. Jostain syystä se ei vaikuta heidän taidepostimerkkeihinsä.
Ilmoita asiaton viesti
Älä nyt leiki hölmöä.
Ilmoita asiaton viesti
Olen ihan tosissani. Onko jossain jenkkien yritysmaailmassa postimerkkikomitea joka seuloo epäilyttäviä postimerkkejä? En oikeasti ymmärrä, mitä ajat takaa.
Ilmoita asiaton viesti
Sitä että ne loukkaantuu jos lähetät sinne perseen kuvan.
Ilmoita asiaton viesti
No lähetä joku toinen kuva. Eivät nämä ole ainoita postimerkkejä.
Itse asiassa tätä nykyä lähetyksissä on harvemmin yhtään mitään postimerkkejä. Niissä on vain maksutarra.
Ilmoita asiaton viesti
No niin varmasti lähettäisinkin, pointti kumminkin oli että oikeasti jotkut ihmiset loukkaantuu tollasista. Ei voi olla vaikee rasti vaikka olis kuinka suvis…
Ilmoita asiaton viesti
Ei se olekaan. Vaikea rasti ei ole sekään, että jättää merkit laittamatta sellaisten ihmisten kortteihin, joiden ounastelee loukkaantuvan niistä.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, postissa sitten asioidaan että merkkejä muttei niitä persemerkkejä, sekö tässä oli tarkoituksena?
Ilmoita asiaton viesti
Postissa pitää nytkin erikseen pyytää, jos haluaa jotain valikoituja erikoissettejä. Muuten sinulle lykätään joko pelkkä leimatarra tai joku sellainen ihan tavallinen narsissi, Suomen lippu, revontulitaivas tai muu merkki, joka ei ihan taatusti herätä minkäänlaisia tunteita eikä kiinnosta ketään. Postitäti saattaa näyttää, millaisia uutuusmerkkivihkoja on saatavilla, jos etsitään hienoa merkkiä.
Ja onhan tuo eräänlainen postimerkkien Chuck Norris.
Ilmoita asiaton viesti
No mä en tiennyt että noi on jotain erikseen pyydettäviä erikoissettejä, silloin tietenkään ei ole mitään ongelmaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kas näin nousee hattu!
Ilmoita asiaton viesti
Tasa-arvon nimessä pitäisi kyllä sitten painaa myös piparimerkkejä meille tavallisille tallaajille.
Ilmoita asiaton viesti
Jukka, toistat näköjään Ulla Appelsinin varsin erikoista logiikkaa, jonka mukaan kaikki homot himoitsevat Tom of Finlandin kuvia ja himoitsevat näitä postimerkkejä, tai että ne olisi tehty himoittaviksi ja erotiikaksi. Tämä on käsitelty blogissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kävin joskus muinoin Tom of Finland -näyttelyssä. Monenlaisten töiden joukossa oli mm. Toukon sodanaikaisia piirroksia saksalaisista upseereista hienoissa Hugo Bossin suunnittelemissa univormuissaan ja kiiltävissä nahkasaappaissaan. Aihe oli selvästikin kiehtonut Toukoa kovasti. Lisäksi se tuntuu olevan jonkinlainen tabu, koska näitä kuvia ei todellakaan löydy netistä.
Tietääkö kukaan, onko näitä kuvia tarkoitus laittaa postimerkkeihin? Asia ei minua muuten kiihota, mutta olisi kiva ilahduttaa suvaitsevaisia todella sävähdyttävällä postimerkkitaiteella.
Ilmoita asiaton viesti
Leinolta vissiin jäi sitten huomaamatta näistä nyt julkaistuista postimerkeistä se vaakunakotkalla somistettu koppalakki, rähinäremmi ja kiiltonahkasaappaat. Että älä huoli, natsifetissit ovat postimerkeissä mukana. Timo Soinin sanoja lainatakseni, me kaikki suvaitsevaiset puolihannut tietysti nautimme niistä kovasti.
Mikä parasta, myös Ulla Appelsin näyttää hyväksyvän univormufetissin riemurinnoin! Hänen ainoa huolenaiheensahan koski alastomia pakaroita.
Ilmoita asiaton viesti
Ok. Hyvä että asia on kunnossa!
Ilmoita asiaton viesti
”In my drawings I have no political statements to make, no ideology. I am thinking only about the picture itself. The whole Nazi philosophy, the racism and all that, is hateful to me, but of course I drew them anyway—they had the sexiest uniforms!” 🙂
Ihan täydessä Hugo Bossissa ei postimerkkiä tulla näkemään. Leino on varmasti nähnyt, millaisen setin suunnittelijat Timo Berry ja Sanna Luoto tekivät.
Ilmoita asiaton viesti
Minä luulen, että Appelsin on vain kateellinen, koska postimerkin persaus on parempi kuin hänen omat konttorituolin koulimat teräspakarat.
Ilmoita asiaton viesti
”Äh. Pelkään pahoin, että Appelsin on viettänyt liikaa aikaa lehtensä kornissa visuaalisessa maailmassa. En tiennytkään, että postimerkkejäkin ostetaan kiihottumistarkoituksissa.”
En ymmärrä minäkään miksi pitäisi tihruttaa pienestä postimerkistä sitä jotakin jännää, kun lehdissä ja monissa kirjoissa on paljon rohkeampia ja isompia kuvia siihen tarkoitukseen.
Minullakin on kolmiosainen arvostettu kirjasarja Kärlekens Bilderbok, joka on käännetty tanskasta ruotsiksi vuonna 1961 (Fanja Milner) Siinä on kuvattu paljon rohkeita taideteoksia antiikista alkaen ja voin vakuuttaa, että kuvat ylittävät tarkkuudessa ihan helposti nuo Tom of Finlandin piirtämät kuvat. Löytyy ihan joka lajin juttuja myös aika kummallisia, mutta kirja kuvaakin ihmisen historiaa melkein tähän aikaan saakka.
Jos joku kysyisi, ostanko minä kyseisiä postimerkkejä ensi syksynä, niin totta mooses ostan:) Kerään myös kaikkia erikoisia postimerkkejä ja mielelläni niitä toki myös lähettelen ystävilleni.
Ilmoita asiaton viesti
Maailmassahan on niin paljon tekijöitä (ihmisiä), että on jonkinlainen todennäköisyys, että joku vetää näistä herneen nenään, ja tekee jotain mitä ei pitäisi. Ei voi oikein väittää, etteikö tällaista riskiä ole.
”Sananvapauteen kuuluu myös vastuu.” – tuota toistettiin joskus aika paljon, ja kyllä tällainen voi aina johtaa vaikka vain yksittäistapaukseenkin.
Ilmoita asiaton viesti
Se että eroottinen taide on melko harvinaista, ei ole este että sen tekijää kunnioitetaan, kuten ei Itävallassakaan ollut. Maailmassa ei voi välttyä loukkaamasta ihmisiä, mutta ei pidä myöskään mennä joka asiassa sieltä, missä aita on matalin.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan oikein Ulla Appelsin:
”On todennäköisesti paljon sellaisia suomalaisia, joiden mielestä postimerkit ovat postimerkkejä ja erotiikka erotiikkaa, eikä kummassakaan ole mitään vikaa, mutta nämä kaksi asiaa eivät välttämättä vain sovi yhteen.”
———————————————————————
Miten ihmeessä sinä Petra jaksat tämmöisestä asiasta kirjoitella noinkin pitkän blogin? Eikö tähdellisempää kirjoitettavaa ole?
Ilmoita asiaton viesti
Ystäväni Tapio, jos (olettettavasti) korkean journalistisen koulutuksen saanut päätoimittaja kyselee, voiko paljaalla pyllyllä lyödä vähemmistöä, pitäähän siihen vastata.
Sain ainakin sinut lukemaan Appelsinin poikkeuksellisen pitkän ja hartaan kolumnin, joten hyvä. Ja edelleen pyytäisin kiinnittämään huomiota siihen, ettei postimerkki ole erotiikkaa, vaikka siinä juhlittaisiin eroottisesta taiteesta tunnettua taiteilijaa. Appelsin sekoittaa sen koodiston, jonka mukaan heidän lehteensä pääsee näyttämään vartaloaan ihan pikkiriikkisimmissä bikineissä ja tangoissa kunhan menneisyys on puhtoinen. Iltapäivälehdet pitävät myös siitä huolen, onko joku julkkis lihonut pari kiloa tai kärsii anoreksiasta, että sitä kaikkea pitää tirkistellä vaikkei itse asiassa kiinnostaisi hevonkukkuakaan.
Taide on eri asia eikä tuota maailmankuvaa pidä sotkea siihen. Ahdasmielisyys on taiteelle ja kulttuurille vaaraksi.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoa Petra sinä vastasit. Sitä odotinkin.
Varsinaisesti en lukenut kumpaakaan en sinun blogiasi enkä Ulla Appelsinin artikkelia. Vain vilkaisin pikatajuisesti.
Perustin kommenttini puhtaasti ennakkoluuloihini.
Pidän teistä molemmista sekä Ullasta että Sinusta. Ullan kanssa olemme patavanhoillisia molemmat. Sinun periksiantamaton jäkätystyylisi pitää sinut pinnalla. Lisäksi olet valitettavan hyvä kirjoittamaan.
Nykyinen blogikuvasi on hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Mitäs luulette: onko Tom-merkkisarjan paheksuminen sukua pappi-kansanedustaja Olavi Ronkaisen pornonvastaiselle kampanjalle, joka sai suurta julkisuutta 1970-luvulla?
Asiat eivät tietenkään ole yksi yhteen, mutta onhan materiaaliin tutustuttava perusteellisesti, ennen kuin sitä osaa asiantuntevasti vastustaa.
Ilmoita asiaton viesti
Sen kummemmin ottamatta kantaa itse aiheeseen, sanon, että erittäin hyvin kirjoitettu blogi, Petra. Oli mukavaa luettavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin tuntuu, että Ulla Appelsin on Petra Nyqvistille ongelma jostain muusta syystä kuin siitä mitä hän kirjoitti Touko Laaksosen piirustuksista.
Tämä alla oleva sekoilu on tietysti omaa luokkaansa, mutta kertoo, että Ulla Appelsin on saatava syylliseksi keinolla millä hyvänsä
”Appelsin yrittää pienentää Tom of Finlandin kutsumalla häntä ”kiistatta lahjakkaaksi piirtäjäksi”. Ei, Touko Laaksonen ei ollut mitenkään erityisen lahjakas piirtäjä.”
No, Petralle Laaksonen oli siis SUURI taiteilija ja jos sitä joku ei myönnä ja kumarra, niin on rasisti ja fasisti.
Päättäköön taiteesta jokainen itse. T. L.:n työt ajoittuvat undergrondín, pop taiteen ja monen muun vastaavan alakulttuuriin ajallisesti ja tyyli on se mitä se sitten on. Nykytaidekin herättää keskustelua ja mielipiteitä.
Tässä Ulla on riittävän oikeassa sanoakseen tämän
”Suomessa on ihmisiä, joiden mielestä kaikki homoihin millään lailla liittyvä on aina pahaa ja vastaavasti on ihmisiä, joiden mielestä kaikki homoihin millään lailla liittyvä on aina ihanaa, aivan asiasta riippumatta. Ensin mainituilla on tapana jaella uskonnollisia tuomioita, jälkimmäiset taas herkästi heiluttavat homofoobikko-korttia.”
Petran kirjoitus oli hyvä sellaisenaan, mutta se ei riitä. Erimieltä saa olla, mutta pitää pystyä asiassa rakentelematta olkiukkoja, leimaamatta toisia ihmisiä. Tämä koskee myös joitakin kommentoijia.
Tiedän, että Ulla Appelsin ei ole kovin suuressa huudossa kukkahattutätien kekkereissä.
Ilmoita asiaton viesti