Pablo Picasso, Tom of Finland ja epämukava taide

 

Kirjoitin pääsiäisenä blogimerkinnän Tom of Finlandin taiteesta ja matkasta taideilmiöksi nimellä Ulla Appelsinin postimerkki http://petranyqvist.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166070-ulla-appelsinin-postimerkki oikaisten yleisiä virhekäsityksiä liittyen eroottiseen taiteeseen ja sen esille nostamiseen, sekä varsin seikkaperäisesti käsittelin sen tosiasian, miksi Tom of Finlandin postimerkit eivät ole pornografiaa.

Bloggari Sirpa Rikkinen kyseenalaistaa kirjoituksessaan Itellan toiminnan ja koko postimerkkisarjan laillisuuden vedoten sen loukkaavuuteen. Esimerkeiksi hän nostaa tuotannosta löytyvät pornografiset fetissiraakuudet ja fantasiat. Lisäksi hän tulkitsee varsin vapaasti Tom of Finland-symboliikkaa natsimyönteiseksi ja uskoo nähneensä koppalakin sheriffimäisessä tähdessä myös Israel-vastaisuutta, ja näin ollen tekee johtopäätöksen että merkit ovat laittomia. Hän myös kieltää, että Tom of Finlandia voi millään lailla liitää suomalaiseen identiteettiin, joka on johtotähtenä postimerkkitoiminnassa. Natsimyönteinenhän Touko Laaksonen ei tunnetusti missään tapauksessa ollut, mutta se lienee menneen joiltain ohitse. Myös väitteet Daavidin tähdistä lienevät peräisin taannoisesta parodiablogista, joista myös kansanedustajat Niikko ja Hakkarainen (ps) erehtyivät kopioimaan otteita kirjalliseen kysymykseensä.

Edellisessä blogissani käytin esimerkkinä Gustav Klimtin tapausta, ja Rikkiselle esitin vertausta Pablo Picasson taiteeseen. Rikkinen ei kuitenkaan pidä vertausta lainkaan uskottavana. Sitä se kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan on.

Picasson tärkeimpiä teemoja olivat väkivaltaisuudet. Erittäin vahvan eroottista taidetta Picasso tuotti merkittäviä määriä, ja puheena olleet raiskauksetkin ovat edustettuina, eikä kenellekään lapsellekaan ole jäänyt epäselväksi, mitä Picasson Minotaurukset puuhastelivat kernaasti. Picasson kuuluisin teos Guernica on erittäin brutaali aiheeltaan. Silti Picassosta on tehty satoja postimerkkejä joista osa käsittelee aihepiiriltään yksiselitteisesti alastomuutta ja väkivaltaa –  enkä ole koskaan kuullut että joku olisi niitä erityisesti kyseenalaistanut saatika kiistänyt, etteivätkö ne liittyisi mitenkään espanjalaiseen identiteettiin. Ne tuntuvat kuuluvan usean maan identiteettiin, koska Picasso-aiheisia merkkejä on julkaistu kautta maapallon aina Afrikan sydämeen asti. Todettakoon ettei Tom of Finlandin tuotanto yllä taiteellisilta ansioiltaan lähelle Picassoa, mutta jos tarkastellaan todellakin teemojen kautta, on lopputulema sama.

Picasson hyväksyminen ja Touko Laaksosen murskaava tuomitseminen jättääkin jäljelle enää oletuksen: ongelma on homoteemassa ja siinä, ettei sitä pidetä inhimillisenä piirteenä.

Taide on tärkeää, ja sen käsite ja tehtävät yhteiskunnassa ovat laajoja. Toisinaan taide on hyvin epämukavaa ja se käy iholle, joskus se vain vapauttaa. Henkilökohtaiselta loukkaavuudelta ei koskaan vältytä, mutta se ei onneksi ole Suomessa este elävälle ja eri ulottuvuuksiin kohoavalle taiteelle, eikä ihmisten ilmaisuvapautta rajoiteta tarpeettomasti.

Kalervo Palsan fantastinen realismi on saanut paikkansa suomalaisessa taidehistoriassa, kuten myös Tyko Sallisen ahdistavat Hihhulit. Taiteilijaryhmä Elonkorjaajat toivat 70-luvulla käsitetaiteen kaikkien ulottuville ja Kain Tapperin pölkyistä tuli sittenkin taidetta. Eroottinen taide ja nykytaide aiheuttavat helposti harmaita hiuksia, mutta olisin huolestunut vasta sitten, kun kysymystä ”Onko tämä taidetta?” ei koskaan kuuluisi missään, koska silloin taide olisi hukannut tehtävänsä ja lakannut kehittymästä.

Nostan koppalakkia hienoille uusille postimerkeille.

http://sirpaleita.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166917-rikkooko-itella-suomen-lakia-ja-eu-postimerkki-direktiivia

PetraNyqvist
Sitoutumaton

Kirjoittaja on luontoselvittäjä ja ympäristösuunnittelija Turunmaan saarilta. Hyvän tarinan, elokuvan ja faktatiedon ystävä. Valeverkkoja setvivän Sylttytehtaan perustaja. #TurPo

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu