*

PetraNyqvist Hemulointia näkinkengän kokoisella saarella.

Presidentin koira

  • Bostoninterrierin pentu. Kuva: BullyTree.com
    Bostoninterrierin pentu. Kuva: BullyTree.com

Itsenäisyyspäivän lähetessä mieliin jälleen palautuu, että maassahan on itse asiassa presidentti. Arvojohtajamme valinnan aikaan kampanjointiin osallistui myös tulevan presidenttiparin suloinen Lennu-koira, joka oli niin lehdistön silmäterä kuin tasavallan presidentin kiitosmainosten kommentaattori.

Maamme ykköskoira on rodultaan bostoninterrieri, Yhdysvaltain kansalliskoira. Monilla mailla on omat kansallisrotunsa, jotka ovat kulttuuriperinnön aarteita, vaikkeivät ne aina muistuttaisikaan enää alkuperäistä ihannettaan tai olisi kykeneväisiä alkuperäiseen työhönsä. Monet tarkoin vaalitut rodut ovat muuttaneet ulkomuotoaan lähes täysin viime vuosikymmenten aikana selektiivisen jalostuksen myötä.

Bostoninterrieri kuuluu niin sanottuihin brakykefaalisen kallomuodon rotuihin, eli niille on mutaatioiden kautta esillejalostettu litistynyt kuono, jollainen olisi luonnonvaraiselle koiraeläimelle haitallinen ja mahdoton ominaisuus. Kyseinen kehityshäiriö äärimmillään aiheuttaa eläimille mm. hengitys- ja synnytysvaikeuksia. Vaikka yksilöt olisivatkin terveitä, sairaudet saattavat olla sisään leivottuina geenipooliin. Useimmiten bostoninterrierit saatetaankin maailmaan keisarinleikkauksella, ja pentulukumäärä on poikkeuksetta pieni. Bostoninterrierin lisäksi lyttykuonoisia rotuja on tarjolla valtava valikoima aina mopseista, ranskanbulldogeista jättipäiseen englanninbulldogiin. Vaikka mahdolliset kuonottomuuden haitat ja muut perinnölliset sairaudet ovat periaatteessa tiedossa, pullistuvasilmäinen ruttunaama on erittäin kysytty ominaisuus, koska se puhuttelee suoraan ihmisen syvimpiä hoivaviettejä ja tarvetta nähdä olennossa ihmisen kasvot. Jos olennolle laitetaan vielä lakki päähän, mielihyvä on taattu. ”Sehän on ihan kuin minä!”

Jotkut matalajalkaiset rodut näyttävät tähtäävän enemmän karvaiselta vaskitsalta näyttämiseen kuin terverakenteisuuteen, ja karvattomuus on sekä koirissa että kissoissa tavoiteltu mutaation esille tuoma ominaisuus. Mitä hullunkurisemman näköinen anomalia sitä varmemmin siitä tulee juuri lisäännyttämisen syy ja hittituote, jonka vuoksi ollaan valmiita tinkimään vaikka elintasosta. Lisääntymishalunsa ja -kykynsä jo vähitellen menettävät rodut, kuten englanninbulldoggi lisäännytetään harvoin luonnollisin keinoin.

Erikoisimman näköiset rodut päätyvät mainoksiin, televisiosarjoihin, elokuviin ja julkimoiden hihnanpäähän, joka laukaisee usein nousevan suosion. Esikuvilla on merkittävä rooli koirarotutrendien asettajina, kun valikoima koostuu sadoista erilaisista vaihtoehdoista.

Katsotaan hieman suosiolukuja. Cavalierit, joiden kallot on jalostettu niin pieniksi etteivät kaikkien aivot mahdu enää niihin, sulattavat Suomessa vuosittain 600-900 uutta omistajan sydäntä. Hengitysvaikeuksista kärsivä mopsi: vuosittain 200-300 rekisteröintiä, vaikeasti hengittävä ja selkärangaltaan usein epämuodostunut ranskanbulldoggi 500-600 uutta rekisteröityä pentua, englanninbulldoggi, jota jokunen asiantuntija on vaatinut kiellettäväksi kokonaan, vuosittain n. 200 rekisteröintiä. Eläinten sairastelu ei ole varsinainen este suosiolle, vaan saattaa olla osa hoivavietin kierrettä. Sairaan koiran ostajalle korkeat eläinlääkärikulut saattavat kuitenkin tulla shokkina.

Yksi sinnikkäimmistä eläimen etua jalostuksessa perään kuuluttanut eläinlääkäri on professori, eläinlääketieteen tohtori Marjatta Snellman, joka on pyrkinyt määrätietoisesti ohjaamaan keskustelua eläimen etuun ohitse ihmisen mielihalujen. Asiasta on kuitenkin vaikea keskustella, sillä samalla kuin yksityisen eläinlääkärit saattavat jossain määrin olla riippuvaisia tärviölle jalostettujen eläinten korjailusta, yleinen keskustelu ylijalostetuista koiraroduista aiheuttaa rotujen leimaamista ja syvää, ymmärrettävää närkästystä lemmikkejään rakastavien parissa sekä eri rotujen harrastajien keskinäisiä nokitteluriitoja. Nyt on kyse herkästä asiasta, ja eläinlääkärit ovat saaneet ikävää palautetta julkisista ulostuloistaan.

Edistyksen nimissä on lanseerattu PEVISA-ohjelma, joka tähtää eläinten sairauksien ja elämänlaadun laskun ehkäisyyn. Mutta sekään ei auta, elleivät asenteet muutu ja kysyntä laske. Juuri huima suosio ja epärealistiset ulkonäkövaatimukset pitävät myös sairaat tai sisäsiittoiset eläimet mukana jalostuksessa ja lemmikkibisneksen kannattavana. Mistään pienistä rahoistahan ei edes ole kyse, vaan Kennelliiton arvion mukaan pelkästään koirabisneksen ympärillä pyörii vuosittainen puolen miljardin liikevaihto.

Juuri tällä hetkellä on valmisteilla eläinsuojelulain uudistus, joka tulee ilmeisesti käsittelemään myös lemmikkieläinten jalostusta. Hallituksen esitys uudeksi laiksi olisi pitänyt valmistua vielä tämän vuoden puolella mutta siirtynee vaalien jälkeiseen aikaan, jolloin selviää missä määrin tarvitaan lainsäätäjien pilliinvihellystä, ja löystyvätkö sekä pipot ja geenipoolit lopullisesti.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

29Suosittele

29 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (86 kommenttia)

Käyttäjän TaunoVornanen kuva
Tauno Vornanen

Niin todellakin,Suomellahan on tosiaan presidentti ! Eipä ole vähään aikaan kuulunut jyrähdyksiä.

Taisto Merilä

Äkkiäkös pressasta puudeli jalostuu, kun amerikan koira murahtaa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Rodunjalostuksessa pitäisi FCI:n (kansainvälinen kennelliitto) kulkea edelläkävijänä - mm. USA ei kuitenkaan muistaakseni kuulu siihen.

Kasvattajat ovat paljon vartijoina valitessaan kasvattamiaan rotuja, ja senkin suhteen kerrotaanko rodun haittapuolista ostajille, esimerkiksi lyhytkuonoisilla roduilla on ongelmana myös alttius lämpöhalvaukselle.

Täytyypi tutustua eläinsuojelulain uudistukseen.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Lainsäädännössä on jo olemassa keinot puuttua jalostuksen ongelmakohtiin, mutta tätä lain pykälää ei käytetä. Tällä haavaa selvitystyössä on ollut painetta asian muuttamiseen.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Sairaan koiran ostajalle korkeat eläinlääkärikulut saattavat kuitenkin tulla shokkina."

- Niin. Eläinharrastajien ääniä voisi eduskuntavaaleissa koota lupaamalla lemmikeille Kela-kortit ja lääkekorvaukset.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Ei pöllömpi idea, sillä nytkin Suomessa on yli 650.000 koiraa, joista suuri osa on rotukoiria. Maassa on paljon lemmikinomistajia joita puhutella eri tavoin. Berliinissä koiranomistajat osoittivat aikoinaan valtaa kun kaupunki yritti kiristää koiriin liittyviä lakeja. Kyseessä on kuitenkin ns. vaarallisten koirien pitoon liittyvät säännöt, joissa Berliini on hyvin tiukka.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Perussuomalaisilla kun on tuota hauvelihistoriaa, niin sieltä voisi kuvitella jonkun ottavan aloitteen ajamisen omakseen.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Ja ilman muuta suomenlapinkoira ja etenkin lapinporokoira :)

- Teksti yllä taisi muuttua, vastatessani siinä luki jotain suomenajokoirista, suomenpystykorvasta ja karjalankarhukoirasta.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen Vastaus kommenttiin #15

Poistin tekstiä, kun siitä tuli niin typeränoloinen kommentti :) Ei ollut malttia enterin kanssa. Mutta tekstisi sopii silti hyvin jatkoksi. Suosi suomalaista mutta vältä kotimaista, vai miten se oikein meni ;)

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #22

:) Älä osta kotimaista, suomenajokoiraa tai suomenpystykorvaakaan ellet tarjoa sille riittävästi liikuntaa ym. Osta vaikka kiinanpystykorva.

Ja jatkoksi sopii:

Osta koiranpentu ja saat rahallasi
järkähtämätöntä rakkautta.

- Rudyard Kipling

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #24

Voit ostaa rahoillasi koiran, mutta häntää se ei rahasta sinulle heiluttele, vaan se on rakkaus ja luottamus ja miellytyshalu, joka sitä koiran häntää vispaa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #25

Rakkaus ja luottamus kyllä, mutta miellyttämishalu vaihtelee myös roduittain ja tietysti yksilöittäin.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #26

Miellyttämishalu ei riipu rodusta vaan omistajasta, eli ketä kannattaa nuoleksia ja ketä ei. Minua kannattaa, koska annan ruokaa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #44

Juu, onhan niitä ns. yhden miehen koirarotujakin, mutta tarkoitin yleisemmin kuin omistajan ja koiran välitä suhdetta.

Niistä yhden miehen koiraroduista on kokemustakin, serkun perhe jätti chow chownsa muutamaksi tunniksi siksi aikaa kun kävivät juhlimassa, ja minä tietty vein se lenkille. Mentiin pari-kolmekymmentä metriä, koiruus pissi ja pysähtyi sitten kuin seinään. Olen minä muut koirat saanut liikkumaan minne haluan, mutta sen kanssa käännyttiin takasin :)

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio Vastaus kommenttiin #46
Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #47

Sorry, taisin vetää mutkia suoriksi.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist Vastaus kommenttiin #46

Valitettavasti, ilonpilaaja-minä joudun nyt raskaan puheenaiheemme velvoittamana muistuttamaan, että myös chow-chow on kärsinyt kovasti ylijalostuksesta. Syynä on sen erikoinen ulkonäkö, jota on haluttu korostaa tuomalla lisää raskasrakenteisuutta, neliömäisyyttä ja isoa ruttuista naamaa jossa nahka roikkuu. Nykyiset kiinanpystykorvat ovat aika sairaita. Silmäluomen kiertymät, lonkkaviat, nivelrikot vaivaavat ja ihopoimuissa muhivat märkivät tulehdukset.

Mutta luonne on edelleen tuo omapäinen.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #49

Onhan siitä sudesta jatkojalostettu kaikenlaista, muistan vieläkin kun nostin näyttelyssä kehäsihteerinä katseeni papereista ja edessä joku seisotti näyttelypöydälle nostettua moskovankääpiöterrieriä sormillaan.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen Vastaus kommenttiin #24

Olisiko Nylundin lainaaman Kiplingin aforismin perusteella lemmikin hankkimista verrattava prostituutioon ja ihmiskauppaan? Tosin vertaus ontuu ainakin sen verran, että osa prostituoiduista tarjoaa palvelujaan vapaaehtoisesti. Lemmikit taas eivät vaan ihmiset käyvät niillä kauppaa raa'asti lupaa kysymättä.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Hau hau, minäkin haluan olla koira, mutta terve. Eli miksi hiivatissa kennelit rakastuvat noihin epäsikiöihin? Tulisi nopeasti karsia ja kieltää epäterveelliset pois katukuvasta, se olisi hitlerilimäistä, mutta ah niin tervettä.

Kennelit karsastavat seropeja, mutta sekarotuisissa on paljon enemmän terveyttä, kuin viimeisen päälle jalostetussa mopsiraukassa.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Seropeista niinkin, mutta toisaalta niitä ei käytettäne perinnöllisten sairauksien toteamiseksi yhtä paljon lonkkakuvauksissa, silmätarkastuksissa ym. kuin jalostukseen käytettäviä koiria.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Jokainen yksilö on kuitenkin omistajalleen hyvin tärkeä ja syytön tähän, jota koiraeläinbiologi Raymond Coppinger kuvailee sanoilla, "out of hand".

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Seropi oppii kaikkea vähän, mutta ei mitään kunnolla. Toisaalta se saa viettää 12-14 vuotta terveenä, mikä elämänlaadun kannalta on ykkösjuttu.

Hitleristä puheen ollen, schäfereiden lyhyiksi jalostettuja takajalkoja kai pidetään natsistisen koirarotukasvatuksen tuloksena? Kookas etuosa saa eläimen näyttämään leijonamaisen uljaalta, kun se uskollisena seisoo tulevaisuuteen tähyävän isäntänsä vierellä...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Ymmärtääkseni tuota ominaisuutta taas ei kaivata käyttölinjaisilla saksanpaimenkoirilla, joille laahaava perä on rasite. Natseista en tiedä, mutta natsit olivat kyllä kovin kiinnostuneita jalostuksesta, myöskin taaksepäin jalostuksesta, sillä yrittivät aikoinaan saada esille uudestaan esim. alkuhärkää.

Käyttäjän LeenaLhdesmki kuva
Leena Lähdesmäki Vastaus kommenttiin #20

saksanpaimenkoira oli muuten ensimmäisiä rotuja joiden kohdalla geenipoolin liiallisesta huonontumisesta johtuen suostuttiin niin sanottuun ulkosiitokseen jalostuksessa. eli tuodaan geenejä toisesta rodusta.

tämän touhun ongelma on se että kuka valvoo kasvattajia ja kuka seuraa ettei siitä ulkosiitosrodusta tule perityviä ongelmia.

Käyttäjän Laali kuva
Raili Sergejeff

Minun seropini on oppinut tarvittavat asiat oikein hyvin, ei yhtään huonommin kuin ns. rotukoirat: istuu, noutaa, hyppää, kiertää esteen, kävelee vierellä, ei koskaan hauku sisätiloissa...

En kuitenkaan halua täysin tahdotonta koiraa, joten se on myös hyvin leikkisä ja rakastaa ihmisiä, etenkin lapsia ja annan sen olla leikkisä.

Yksi huonompi ominaisuus on kyllä siinä, että koirani luottaa ihan kaikkiin, hyppisi varmaan onnesta, jos murtovaras tulisi sisään. :)

Käyttäjän LeenaLhdesmki kuva
Leena Lähdesmäki

rahasta on kysymys. bostonipentu /2000e on ns. helppoa rahaa ilman koulutusta ja vähimmäisvaatimuksia . En tarkoita tällä väheksyä kenneleiden työtä ja osaamista, tai sitä miten työlästä homma on. sitäpaisti
itselläkin ranskis ja bostoni.
Tosin tuskin toista ranskista tulee juurikin tuon hengitysvaikeuden takia. bostonini taasen on hengitysongelmaton, kaikinpuolin terve ,eikä kuonokaan ole niin lytty vaan ihan pituutta piisaa kuin normikoiralla.

Mutta raha ON se mikä sanelee mitä rotuja kannattaa kaupitella. vai valitsetko itse nähdä vaivaa vuosia saadaksesi per pentu 200e vai 2000e.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Kiitos näkemyksestäsi. Kallis koira on myös statussymboli.

Käyttäjän LeenaLhdesmki kuva
Leena Lähdesmäki Vastaus kommenttiin #30

Tosin ei meillä, molemmat koirat tulleet meille vähän sattumankaupalla.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #30

Niinhän se joskus on, mutta mitä järkeä on ostaa kotikoiraksi pentueen kalleimmasta päästä kun mm. mahdollisesti värivikainenkin kävisi, eikä hammaspuutokset edes näy:)

Mutta mitä jalostukseen tulee niin onhan niitä rotuja, joissa kasvatetaan edelleen rodun alkuperäiseen käyttöön tarkoitettuja, mm. kevyempirakenteinen metsästyslinjainen labradorinnoutaja. Niitä kun näkee pienissä näyttelyissä niin tietää jetsulleen miksi on tuotu, hakemaan tarvittavaa näyttelytulosta käyttökokeisiin.

Käyttäjän JuhaRiipinen kuva
Juha Riipinen Vastaus kommenttiin #40

Meille koiraa aikoinaan hankittaessa valinnan pentueen sisältä ratkaisivat pennut itse. Yksi pennuista valitsi itse itsensä osoittamalla selvästi sisariaan enemmän kiinnostusta tytärtäni kohtaan. Koiran sosiaalisuus siis ratkaisi.

Manta (kultainen noutaja) olikin hieno koira; kuoli viime keväänä n. 11-vuotiaana ja on edelleen paljon ikävöity.

Käyttäjän homonatura kuva
Outi Hoikkala Vastaus kommenttiin #41

Manta löytyy myös täältä. Hänen historiansa on ollut olla tuollainen pahamaineinen kennelin synnyttäjä ja todennäköisesti valikoitui tehtävään värityksensä ansiosta. Pentujen määrästä ei ole tietoa, mutta vatsasta löytyy ainakin yksi sektioarpi.

Koira tuli minulle surullisten sattumien kautta, emme siis valinneet toisiamme ja en olisi koskaan ostanut tällaista kallista rotupuudelia. Koira viettää nyt leppoisia eläkepäiviään maaseudulla ja saa toteuttaa rodulleen ominaisia tapoja siinä määrin kun se Suomen olosuhteissa on mahdollista. Kerran viikossa hän vierailee muistisairaiden päiväkerhossa ja nauttii niin tuttujen kuin tuntemattomien jakamatonta suosiota. Näin hän tavallaan sovittaa kennelliiton rodunjalostuksen palveluksessa tekemänsä synnit ja elää onnellisena elämänsä loppuun asti suoden omalla vähäpätöisellä tavallaan iloa myös muille.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Allekirjoitan aloitusta, nykyisin bordercollien omistajana. Eka "bortsuni", Kalle (Ruotsin parhaan Bim-paimenkoiran poika), oli 1970-luvulla Suomen ensimmäisiä bordercollieta. Siihen aikaan kennelliitto ei edes hyväksynyt koko rotua "koska siinä on liian paljon ulkonäkövaihtelua", heh, heh! Nyt, kahden upean sekarotuisen jälkeen, oli taas ehtaan borderin vuoro (Walma). Upea rotu, jossa yksilövaihtelu ja uskomaton energia ja äly ovat edelleen hämmästyttäviä. Kennelliitto saapi mennä itseensä...kuten nuo himojalostajatkin.

http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/31783-idan-...

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Oikeaan suuntaan ollaan kuitenkin ymmärtääkseni menossa. Ehkä sekin päivä koittaa, että suuri vaihtelu ja monimuotoisuus rodussa on valtti.

Ystävälläni on bordercollie. Se on äärimmäisen hyvä ratkomaan ongelmia.

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel
Käyttäjän tomiketola kuva
Tomi Ketola

Suosittelen Petran kirjoitusta lämpimästi. Itselläni niin monirotuisia kuin briardejakin jo muutaman vuosikymmenen ajalta.

Jokainen koira on, tai tulisi olla, omistajalleen tärkeä. Koiran itsensä kannalta.
Toivottavasti kehitys kulkee siihen suuntaan että omistajat rotua valitsessaan miettivät myös jalostuksen osuutta koiran hyvinvointiin.

Vaikka toki pelkkä eläin, on koira myös yksilö ja elinikäinen harrastuskaveri kunhan omistajalla riittää viitseliäisyyttä.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Sitä elinikäähän kannattaa myös tarkastella. On mielestäni jo jonkinlainen kuluttajansuoja-asia jos pulittamalla 1000-2000 euroa koiranpennusta saa odotetuksi koiran eliniäksi n. 6 vuotta.

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

Kiitos kirjoituksesta Petra.
Meillä kotona oli bostoninterrieri Bella. Aivan ihanat muistot hänestä jäi. Lopettaa oli pakko, sai jonkinlaisen epilepsian, todella ikävää. Kahdet mainiot pennut teki, mukavia muistoja niistäkin. Kissan kanssa olivat parhaat kaverit. Kerran kummankin karattua kisu tuli hakemaan minut apuun, kun Bella oli jäänyt kiinni yhden autiotalon pihalle. Johdatti sitten minut Bellan luo.

Varmastikaan äitini ei olisi bostoninterrieriä hankkinut, jos olisi tiennyt useista sairauksista, jotka ovat todennäköisiä.

Eihän rodunjalostus saa johtaa sairaisiin rotuihin, tällainen kehitys on pysäytettävä. Kummallista ettei asiaan ole aiemmin puututtu.

Uskonkin tilanteen paranevan, koska käsittääkseni eläinlääkärikoulutuksessa asiaa on tuotu aiempaa enemmän esille. Kuitenkaan rotujärjestöt ja kennelliitto ei voi väistää vastuutaan oikeanlaisesta tiedottamisesta.

Ainiin, ei takuulla ole Mäntyniemessä hiiriä tai rottia, bostoninterrieri osaa kytätä hiiriä kuten kissa, ja tappaa ne erittäin tehokkaasti.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Hieno bostoninterrieri Charly oli myös kuuluisalla elokuvaohjaajalla Mauritz Stillerillä, joka oli sukua Pressiklubin Ruben Stillerille. Eihän tuossa olisi muuta hätää kuin vaikka sekoittaa terveesti muita rotuja näihin niin, että vähitellen ongelmat lievenevät. Ja ehdottomasti joka iikalle kuono päähän. Tuosta kuonottomuuden palvomisesta on jotenkin päästävä eroon.

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

"Tuosta kuonottomuuden palvomisesta on jotenkin päästävä eroon."

Näin on. Kuonottomuudesta ei ole hyötyä kuin jakeluautossa kun sitä kääntää jollain ahtaalla leipomon takapihalla.

Käyttäjän Jouni kuva
Jouni Tuomela

"sukua Pressiklubin Ruben Stillerille. Eihän tuossa olisi muuta hätää kuin vaikka sekoittaa terveesti muita rotuja näihin niin, että vähitellen ongelmat lievenevät. Ja ehdottomasti joka iikalle kuono päähän. Tuosta kuonottomuuden palvomisesta on jotenkin päästävä eroon."

Kyllä isällään Hirsh Stillerillä ainakin oli, mutta en tuosta rodunjalostuksen keinosta muuten ole samaa mieltä. Veti minua kerran korvasta tosi kipeästi, enkä muutenkaan tiedä hänestä mitään hyvää sanottavaa. Oli kouluhammaslääkäri, ja suhtautumiseni siksi lienee ymmärrettävää.

Käyttäjän Laali kuva
Raili Sergejeff

Minun seropini sisko ja myös emä pyydystävät hiiriä ja rottia sekä myyriä. Minun koirani ei ole oppinut, kun on aina elänyt kaupunkioloissa. :)

Tuomas Järvilaki

Kovaluontoisen suuren uroksen ammoin omistaneena ymmärrän mielipiteitä, joiden mukaan kaikki koiranpito on rääkkäystä.
Koira on laumaeläin. Kovaluontoisen uroksen laumanjohtajaksi et pääse makupaloilla. Lisäksi sen luonto panee sen haastamaan johtajuutesi aikaajoin. Luonnossa väkivallan hoitaa alfat.
Rakastan koiria, mutten halua enää yhtäkään alistaa.
Alistamatta pidosta tulee ikävää despoottihauvan palvelua.

Käyttäjän MarkkuPerttula kuva
Markku Perttula

Toivotaan, että eläinsuojelulain uudistuksen myötä saataisiin myös eläinten sairas jalostus loppumaan.

Tälläiset lähes elinkelvottomat rodut syntyvät ihmisen itsekkyydestä ja rahantavoittelusta.

Kiitos Petralle tärkeästä aiheesta kirjoittamisesta.

Käyttäjän LeenaLhdesmki kuva
Leena Lähdesmäki

Suurimmaksi ongelmaksi geenipoolin laventamisessa näyttääkin muodostuneen semmoinen seikka että tarvitsisi ola genologin osaaminen ja testausmenetelmät käytössä jotta tietäisi mitä on tekemässä. rotujen sekoittaminen ei enää edes kaikissa tapauksissa välttis auta koska lähes kaikki rodut ovat ylijalostettuja.

On ensin ymmärrettävä että mitään rotua ei oikeastaan ole edes olemassa. On vaan jalostuksen tuotoksia ja niiden tuotosten ylläpitoja, joka tarkoittaa että 'rodun kun rodun' geenipooli on pieni ,koska siinä esiintyy vähän variaatioita ja rotujen edustajien on geneetisesti Oltava lähellä toisiaan voidakeen tuottaa samannäköisiä jälkeläisiä.

Nythän on siis niin että vain sudesta, dingosta tai ketusta uudelleen aloittamalla saataisiin ns. terve geenibooli.

Lähes kaikki muut 'rodut' kantavat enenevän joukon periytyviä sairauksia. Esim jos nyt koitetaan vaikka auttaa king charlesin spanieli risteyttämällä se vaikka saksanpaimenkoiraan , voidaankin parhaimmillaan/pahimmillaan saada koira joka kantaa sekä syringomyeliaomianisuutta että huonoa selkää,polvia , kaihia, hengitysvaikeuksia, allergioita, luonnevikaisuutta ja taipuvuutta sirppikinteereeseen.

Kysymys kuuluu mistä löydämme niin terveen koiran perimältään ja toisenkin että niiden jälkeläisillä olisi mininriski periytyviin sairauksiin.

Evoluutio ja historia on osoittanut että sisäsiittoisuus johtaa geenien huonontumisen kautta sukupolven vääjämättömään itsetuhoon.
Koirat ovat oikeastaan arvokasta tutkimusmateriaalia koska koirissa käy nopean sukupolvenvaihdoksen myötä nopeammin ilmi se mitä esim. keskiajalla tapahtui hoveissa sisäsiittoisuuden seurauksena. tai antiikin kreikassa, tai egyptin valtajärjestelmässä aikoja ennen ajanlaskun alkua.

Onko ehkä niin että nykyisellään tuntemamme koirarodusto on oikeastaan mahdotonta tervehdyttää enää millään ilveellä ja vain esisoittoa koko lajin asteittaiselle katoamiselle?

Ehkä on tarpeen aloittaa sykli susista uudestaan.

Koska ihminen on.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Hyviä pohdintoja. Äärimmäisintä, mitä olen lukenut, on että roduista vain luovuttaisiin ja siirryttäisiin vain tyyppeihin, kuten vinttikoira, paimenkoira, pienikokoinen seurakoira jne. Tähänhän ei luonnollisesti kukaan suostuisi.

Marjatta Snellman on puhunut siitä, että joidenkin rotujen kohdalla tulee ennen pitkää stoppi ellei merkittävää edistystä tapahdu. Ne vain riutuvat pois koska lisääntyminen päättyy rappeutumiseen. Hän toki ei toivo, että sellainen tulisi vastaan.

Käyttäjän LeenaLhdesmki kuva
Leena Lähdesmäki

Minulle sopisi mainiosti jos siirryttäisin kokonaan viettipainotteisuutteen, koska se kuitenkin on se mikä pitkälti ratkaisee koiran käytön tai on hankitapäätöksen perustana. Tai ainakin tulisi olla.

Seurakoira, ajokoira, paimenkoira, vahtikoira, avustajakoira, mestästyskoira, vetokoira, etsijäkoira, pelastuskoira jne.

Silloin todennäköisesti kasvattajakuntakin vaihtuisi hiljalleen sellaisiin jotka eivät ainoastaan järjestäisi pentueita vaan pitäisi osata lukea koiraa ja poimia niistä niiden vahvuudet ja jalostaa niitä vahvuuksia ennemin kuin ulkoisia olemuksia.

Olisi myös vapaammat kädet yhdistellä yhden yksilön rohekes ja toisen seurallisuus.

Koiran rekisterissä ja sukutaulussa tärkeämpää kuin pokaalit ja hieno turkki olisi terveyssaavutukset ja ominaisuudet.

koirat kun ovat siitä ihania että ne voimakkaimmat piirteet yleensä tosiaan periytyy vahvasti , seikka johon koko jalostus perustuu.
Se taatusti parantaisi koko koirakantaa.

T Piepponen

Ei tule loppumaan. Mikään sellainen asia josta koetaan närkästystä ei tule loppumaan. Ei siitä pidä sanojaa syyttää, vaan ihmiseläimen perusluonnetta.

Edit:

Ihmisen lähettämä suomalaisgeenejä omaava sekarotuinen rautakoira Philaen laskeutui komeetalle.

Joku kommentoi noin 18.05: "Nysse laskeutus"

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Noin kommentoineen on pakko olla terveesti tamperelaisturkulainen sekarotuinen.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Väitteeni onkin,että ihmiset eivät kestä tosiasioiden hyväksymistä,koska se satuttaa/kolhii itseään.

Jalostuksessa on kaksi suuntaa..toisessa suunnassa numerot ratkaisevat,eli rahallinen tuotto joka on yksi vääristyneimmistä tavoista ihmisen toiminnasta toteuttaa yhtään mitään.

ja toinen suunta on egon pönkittäminen.

Koiran valinnassa sitten taas on kyse egon,käytännöllisyyden ja ystävän välisestä painiskelusta.

Itse valitsin ensimmäisen koirani ystäväkseni,koska kyseinen rotu peilaa kovin hyvin omaa käyttäytymistäni ja toisaaltaan saa korjausliikkeitä aikaiseksi erityisesti minussa itsessäni.Arki oli siis yhtä juhlaa kommelluksineen. Otin selvää rodussa olevista jalostuksen tuomista ongelmista ja hainkin linjaa millä yritetään parantaa niitä ongelmia ja löysinkin sen.

Nyt sitten 11 vuotta myöhemmin,ensimmäisen tanskandogin ja tämän jälkeläisen,kummatkin tänä vuonna,toivottavasti,paremmille niityille saattaneena.Ensimmäisellä ei ollut jalostuksen tuomia vaivoja ja tämän jälkikasvulla vatsalaukun kiertymää ja suolistokiertymää..eli hyvinkin jalostuksesta johtuvaa.Tietoinen riski jota koitin tietysti huomioida,mutta sekin vain siitä syystä,että pidin eläimen oikeutta jatkaa sukuaan tärkeänä..se on ainut mitä ihminen voi tosiasiallisesti antaa eläimelle tunteidensa lisäksi.

En myöskään saata ymmärtää miten joku voi valita edes koiran kuin vain omaksi ystäväkseen ja mikäli näin tehtäisiin,niin irvokkaat jalostukset loppuisivat kuin itsestään.

Käyttäjän MirjamiParant kuva
Mirjami Parant

Lapsuuskodissani oli suomenpystykorva, perheeseemme sitoutunut, upea ja rakastettava. Hänen hermonsa piti silloinkin, kun naapurin humalainen yritti juottaa kossua - ei purrut, eikä niellyt.

Suomenpystykorva - jalorotuinen koira!

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund

Hieno rotuhan se, mutta persoonapronominit tuppaavat nykyään menemään sekaisin: ihminen on hän ja koira on se, oli se koira kuinka rakas tahansa.

Koiran parhaaksi sitä ei pidä inhimillistettävän.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Osaatko selittää millä perusteella tuo erotellaan?

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #52

Nyt en valitettavasti ymmärtänyt kysymystä, mikä erotellaan?

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #54

Että ihmisestä käytetään hän ja eläimestä se. Mitkä ovat perustelut tähän

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #55

Ennen se oli käytäntö, mutta enpä saanut tuohon selvää sen enempää kielenhuollon tiedotuslehdestä kuin muualtakaan:

http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&ai...

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #57

Teoriana.. kun puhutaan arvokkaammasta ihmisestä niin käytetään sanaa hän.

Onko kyseessä siis jäänne alamaisuudesta (historiallinen jäänne) ja siksi ei voi käyttää eläimestäkään.

Näin olln kielikellokin osuu hieman väärään..ei ole tunnesiteestä vaan arvostuksesta. No nyt astumme tähän aikaan..missä ihminen voi arvostaa eläintäkin koiraansa,kalaa vedessä ja ylipäätänsä nostaa luonnon eläimet arvokkaiksi ja ainutlaatuisiksi aivan kuten ihminenkin on itsensä asettanut.

Kysynkin..mitä huonoa näet tässä kehityksessä,kun tahdot niin jyrkästi sitä vastustaa tai jos et ihan vastustaa niin korjata..toisinkin ilmaistuna,jäädyttää asiat paikalleen? Mikä tahansa kulttuuri kehittyy,koska ihmistäkin kuvaa parhaiten,sanalla ilmaistuna kehittyvä,vain remixin kautta. Ja tämä remix vaikuttaisi toimivan nyt tässä asiassa.. vain pitämällä tiukasti kiinni vanhasta ja perusteettomasta kehitys saadaan lukittua.

Kukaanhan ei meistä tiedä mihin tämä tarkalleen johtaa,mutta se ei taatusti johda mihinkään,jos ei anneta mahdollisuutta.

Toinen teoria samasta aiheesta.

Hän käytetään ihmisestä,koska ihmisellä on tietoisuus ja tuo sana hän sisältää sen ominaisuuden. Se taas voidaan sanoa eläimestä,koska ihmisten mielestä eläimillä ei ole tietoisuutta..ei aikaakaan,kun eläimillä ei ollut tunteitakaan saati tuntoaistia...onneksi sentään siitä on päästy eteenpäin. Ei kiitos suinkaan silti kuulu sille osalle kansaa joka piti vanhasta kiinni tiukasti.

Eläintenkin tietoisuuden puolesta kirjoitettiin taannoin vetoamus tai jokin vastaava neurologian puolelta ja allekirjoittajina oli melko varteenotettavia tahoja. Tällä koitan sanoa vain sitä,että me emme tiedä mikä totuus on,joten voisiko olla paikallaan ettemme myöskään tekisi mahdottomaksi sen selvittämistä jumittamalla kehitystä.

Ja vielä vastineeni tuohon.."ennen se oli käytäntö"..monia muitakin asioita on ollut käytäntönä ja ne pysyvät kunnes niitä aletaan kriittisesti tarkastelemaan onko niissä jotakin tosiasiallista pohjaa,jotain totuudellista. Tämän asian suhteen olemme _jälleen_ heikoilla,jos kerran vain hoemme jotakin tottumuksen vuoksi.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #58

Tottumuksen vuoksi kannatan ihmisen ja koiran välisessä suhteessa molemmin puoleista kunnioitusta, kuitenkin muistaen että koira on laumaeläin, ja laumassa on aina johtaja. Ja oli koiria yksi, kaksi tai enemmän niin tässä laumassa se johtaja olen minä.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino Vastaus kommenttiin #60

Ihminenkin on laumaeläin..hyvin sosiaalinen sellainen ja loput kommentistasi menikin hieman ohi aiheen.

Vai menikö..osuiko se sittenkin siihen alemmuuden ja ylemmyyden tunteeseen.

Jonas Hellgren Vastaus kommenttiin #52

Mies ja koiraskoira on hän.
Nainen ja narttu on se.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Minulla kans tuppaa häiritsemään kun kotieläimet "tulevat raskaaksi ja synnyttävät" ihmisten puheissa.
Narttukoira tulee tiineeksi ja se penikoi, mikä on ihan mukava juttu jos asia ei ole tullut yllätyksenä ja penturiepuja ei tarvitse lopettaa turhan takia. Siis eläin lopetetaan, sitä ei "eutanoida" tai jotain muuta höpöä. Ihmisellä on eläimenpidossa vastuu, ja siihen kuuluu myös päättäminen eläimen elämästä.

Tykkään koirista ja koirat tykkäävät minusta.
Tykkään myös kun Petra kirjoittaa näin hyviä ja aiheellisisa juttuja.

Jari Leino

Kaikki rodut ovat ehdottomasti yhdenvertaisia ja tasa-arvoisia! Itse asiassa rotuja ei edes ole.

Kirjoituksesi hohkaa ikäviä kaikuja freudenthalilaiselta ajalta, jolloin suomenruotsalaiset harrastivat kallonmittausta!

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Lukutaitoiset lienevät huomanneet, että Petra kirjoitti koiraroduista, joita on olemassa, kun ihmiset ovat niitä keinotekoisesti ja väkivaltaisesti jalostaneet.

Ihmisrotujahan ei samassa mielessä ole, koska niiden jalostukseen tähtäävät liikkeet eivät koskaan ole päässeet pitkiksi ajoiksi valtaan.

Monikin sen kaltainen muutosliike on onneksi koomaan vajottuaan kuollut huumorintajuihinsa tulematta.

Jari Leino

Eli sinun mielestäsi koirarotuja ei olisi olemassa ilman valkoisen heteromiehen keinotekoista ja väkivaltaista rodunjalostustoimintaa?

Mielenkiintoista. :)

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #62

Koirarotuja ei olisi olemassa ilman keinotekoista jalostustoimintaa. Koska koira oli ensimmäinen kotieläin, niitä lienee jalostettu kauan ennen kuin länsimaita oli olemassakaan. Ihan varmasti moni asiassa aktiivinen on ollut esimerkiksi lesbokuningatar.

Jonas Hellgren Vastaus kommenttiin #70

"Koirarotuja ei olisi olemassa ilman keinotekoista jalostustoimintaa."

Varsinainen kreationisti tämä Herra J-P Vuorela. Darwin kyllä olisi ihan päinvastaista mieltä. Eri ympäristöissä koirat nopeasti kehittyvät erilaisiksi roduiksi. Voi olla jopa niin että ihmisen sekaantuminen asiaan on vähentänyt koirarotujen maailmaa.

Kukas se sitten jalosti ihmisrodut, ja miksi ??

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #72

Kas kun koiran historia tunnetaan nykyään aika hyvin:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Koira

Darwin ei tietenkään olisi päinvastaista mieltä. Eri ympäristöihin eristyneet populaatiot toki kehittyisivät erilaisiksi roduiksi ilman jalostajaakin. Todellisessa maailmassa nyt on käynyt näin:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Koirarotu

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

#61. Kuulemani mukaan sisäsiittoisuus on ihmisillä, varsinkin suomalaisilla, valtava ongelma, jonka takia täytyy lajia jalostaa.

Jotta pysyttäisiin blogin aiheessa, laitan kuvan koirasta: http://i.imgur.com/RQLzoJg.png

Jari Leino Vastaus kommenttiin #63

Eli suomalaisilla on sinun kuulemasi mukaan valtava sisäsiittoisuusongelma, jonka vuoksi rotua pitää keinotekoisesti ja väkivaltaisesti jalostaa?

Mielenkiintoista.

Tuon tyyppistä toimintaahan on tosiaan havaittavissa.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #64

Sehän on yksi käytetty "argumentti" ...

Nyt kyllä lipsutaan taas blogin aiheesta, joten jos joku arvaa tuon koiran rodun joka oli laittamassani kuvassa, voittaa 10 pistettä.

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #65

parsonrusselinterrieri tai vaihtoehtoisesti Lauttasaaren seisoja.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #66

Hienoa! Olette juuri voittaneet 10 pistettä, se on parson.

Ei tarvinnut antaa edes vihjettä, mikä olisi ollut "ei ole jackrusselinterrieri".

Käyttäjän seijalund kuva
Seija Nylund Vastaus kommenttiin #67

Eipä siinä vaihtoehtoja ollut, vanha kehäsihteeri on nähnyt edessään melkein kaikki rodut :)

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Mitä meidän pitäisi lukea Niinistön tekemästä rotuvalinnasta? Mityä se presidentistämme kertoo?

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Hyvä Jorma! Viimeinkin kommentissa numero 74 päästään itse asiaan eli otsikon aiheeseen. Mielestäni Niinistön rotuvalinta kertoo hänen myönteisestä suhtautumisestaan Natoon. Piste.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Eipä näytä Niinistön rotuvalinta juurikaan kiinnostavan ihmisiä. Olisin niin odottanut vertailua tuonrotuisten koirien ja hänen luonteidensa vertailua.

No, arvioihan Piittinen sentään rodun alkuperämaan antamaa poliittista viestiä. Itse kuvittelen rotuvalinnan henkivän ja kuvastavan laajempaa kulttuurista samanmielisyyttä osana oman viitekehyksen hakemista ja määrittämistä.

Oma kysymyksensä on, onko Niinistö miettinyt tietoisesti rotuvalintaa viestintämielessä vai onko se vain psykologisesti paljastava ilmiasu hänen syvimmille tunnoilleen?

Sentään voinemme ennustaa minkä näköinen Niinistöstä tulee isona sillä eikös isäntien ja lemmikkien sanota alkavan pidemmänpäälle muistuttaa toisiaan?

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen Vastaus kommenttiin #85

Niinistön koiran pullottavien silmien voisi kuvitella kertovan jotenkin tuskaisesta mielentilasta. Vähän kuin isännälläänkin tuntuu välillä olevan.

Meillä ei ole ollut koiraa kolmeenkymmeneen vuoteen. Ehkä juuri siksi en ole oikein minkään näköinen.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Toimitus näyttää poistaneen omin päin Muutos2011-puolueen puheenjohtajan Jari Leinon erään kommentin ennen kuin ehdin vastata siihen ja tästä syystä loppuketju ei näytä kovin loogiselta, vaikka ei se näyttänyt siltä ennen Leinon kommentin poistoakaan.

Leinolle haluaisin sanoa, että tämän aiheen olisi ehkä syytä kiinnostaa eduskuntavaaliehdokasta, koska tulevalle kansanedustajalle se tulee kuitenkin vastaan, kun nyt näyttäisi että eläinsuojelulain hyväksyminen tulee seuraavalle edustajistolle. Ja ilman kansan ääniä ei kansanedustajaksi pääse, niin miksi ihmeessä suhtautua tiettyihin kansanosiin korostetun ivallisesti/vihamielisesti?

Edit. Leinon kommentti löytyikin hyväksyttävistä, joten palautin sen paikoilleen. En näe syytä piilotella Leinon ajattelun helmiä, joskaan en halua kannustaa hyppimään aiheesta miten sattuu.

Jari Leino

Hyvä hyvä. Jyrkkä ei sensuurille.

En tiedä, mihin kansanosiin minä sinun mielestäsi suhtaudun korostetun ivallisesti/vihamielisesti. En ainakaan koiranomistajiin. Koirat ja koiranomistajat ovat mukavia.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Varmasti pätee suurimpaan osaan koiranomistajia, kuten kaikkiin muihinkin ihmisiin. Että ovat mukavia. Mutta ei tuota minään sääntönä voi pitää. Koiran kun voi hankkia ihan kuka vain, ellei ole saanut tuomioksi eläintenpitokieltoa.

Käyttäjän anttialfthan kuva
Antti Alfthan

Kiinnitin illalla huomioni kyseisen puheenjohtajan kommenttiin, missä ei tuntunut olevan päätä eikä - koirista erityisesti puhuttaessa - häntääkään.
Toisaalta, kun kyseessä on Muutos2011, voisi ajatella että pj. Leino halusi muuttaa jotain, eli puheenaihetta.
Loogistahan tämä ei liennyt, mutta ah niin inhimillistä. Jotain piti yrittää sanoa edes pihalta käsin. En äänestäne kyseistä puoluetta, en etenkään nyt esitetyillä näytöillä luetun ymmärtämisestä.

Koirien kanssa puuhatellessani olen yleensä tavannut fiksuja, ehkä joskus yli-innokkaita koiria. Onneksi harvoin tulee vastaan piski jolla ei kerta kaikkiaan ole älyä, ei vaikka kuinka positiivisesti ajattelisi. Yleensä näille ei ole käyttöä paitsi ehkä hyvin syövänä seurakoirana, mutta valjakoissa vahvarakenteinen iso tyhmyri voidaan laittaa hännille, ns. pyöräkoiraksi, kunhan ei pure ja tappele siellä kovin. Johtoon tai edes lähelle kärkeä tällaista piskiä ei pidä laittaa koskaan, tai metsään menee, soisella seudulla oletettavasti ojasta allikkoon.

Käyttäjän KatriRonkainen kuva
Katri Ronkainen

Tässä muuten Yliopistollisen eläinsairaalan erikoiseläinlääkärin näkemys aiheeseen ja myös uuteen eläinsuojelulakiin. Hyvä teksti! http://www.vetmed.helsinki.fi/elainsairaala/ajanko...

Käyttäjän AiriMantovaara-puolakka kuva
Airi Mantovaara-puolakka

Kymmeniä kommentteja koirista, niiden ominaisuuksista - hyvistä ja huonoista. Vain entisenä koiranhoitajana/omistajana/huoltajana, joka olin, olisin tosi tyytyväinen.

Mutta kun melkein yhtä aikaa tuli juttua lasten huostaanotoista ja jopa kuolemista, ei kommentteja näkynyt kolmea enempää. Neljän lapsen ja lastenlasten äitinä ihmettelen.

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Keskustelun viriäminen vaatii alustuksen ja keskustelun kuljettelun, se ei välttämättä korreloi niinkään paljon asian kiinnostavuuden/vakavuuden kanssa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset