Södermalmissa räjähti myös viihteen kaipuu

 

Perjantaina aamupäivällä Södermalmissa eräs tavallinen mies päätti asentaa ikkunaansa verhotangon. Kesken asennustöiden hänen otteensa lipsahti ja akkuporakone räiskähti ikkunan läpi peltikatolle aiheuttaen kovan äänen. Myöhemmin mies sai tietää, että maailmalla kiertää kansainvälinen uutinen epäillystä räjähdyksestä Södermalmissa, ja että hänen tohelointiaan on ehditty epäillä saman päivän aikana terroristipommitukseksi, panttivankidraamaksi ja että hänen on uskottu seisovan ikkunassa ase kädessään.

Tämähän on kuin ruotsalaisesta komediasta.

Räjähdysepäilyn levittyä internetissä alkoi normaali spekulointi, mutta joillain sivustoilla jopa puitiin nyrkkiä, ja kiihtyneet ihmiset sadattelivat, miksi ns. valtamedia salailee ilmiselvää mamuterrori-iskua.

Samanlainen ilmiö nähtiin vain hetkeä aiemmin Joutsenon henkirikoksen yhteydessä, jolloin osa somekansasta raivosi, miksi poliisi salailee ilmiselvää jihadistien tekemää raiskausmurhapolttotapausta jo siinä vaiheessa, kun poliisi ei voinut tutkinnallisista syistä raottaa asiaa lainkaan. Poliisi joutui nettihuhumyllerryksen ja perusteettoman leimaamisen vuoksi tarkentamaan varhaisessa vaiheessa, ettei murhasta epäillä turvapaikanhakijaa vaan ihan tavallista kantasuomalaista nuorukaista.

Tämän tapauksen jälkeen Aamulehden toimituksessa tympäännyttiin täysin heidän lehtensä nettikeskustelussa rehottavaan vainoharhaiseen vihakirjoitteluun, ja kehitysjohtaja piti lukijoille madonluvut siitä, mitä on asiallinen keskustelu ja spekulointi ja mikä on mielivaltaista kuolakorinaa. Kyse ei ollut siis sananvapauden kaventamisesta vaan tason säilyttämisestä.

On ollut jo pitkään nähtävissä, että maahanmuuttoon liittyviin rikoksiin liittyy vahva tarve ja odotus. Aiheen ympärille pyhitettyjä sivustoja on lukuisia. Rikoksia odotetaan kiihtyneinä, ja joillakin se nostattaa tunteita ja mielitekoa ottaa oikeus omiin käsiin. Toteutuneita esimerkkejä polttopullomiehistä ja asemiehistä on jo huolestuttavan paljon.

Itse epäilen, että tähän liittyy sukupolvi, jolle on toitotettu koko ikänsä maanpuolustuksen gloriaa, mutta johon sukupolvilla ei ole itse mahdollisuus osallistua, koska mitään erityistä puolustettavaa ja turvattavaa ei ole, ja sekin on viranomais – ja puolustusvoimien hoidossa. Rikoksilla mässäilyyn ja vihaamiseen liittyy myös nautinnollinen viihdearvo, tuntemuksia, joita filosofian professori Timo Airaksinen on kuvaillut jonkinlaiseksi perversion muodoksi.

Jos tällaista nautinnollista mahlaa ei heru normaalista mediasta, varsinkaan tarpeeksi nopeasti eli ennen kuin rikos on ratkennut, tyydystä voi hakea pseudouutissivustoilta tai juorupalstoilta, joissa totuus on jotain muuta kuin tavallisesti käsitetään, ja totuuden voi loihtia itse juuri sellaiseksi kuin itse haluaa. Vaihtoehtotodellisuutta loihtiessa saattaa loihtija myös kokea interaktiivisuuden tunnetta, jonkinlaista ”ilman minua ja meidän aktiivisuuttamme” –mikromanagerointia, vaikka todellisuudessa asioita hoitavat oikeasti ihan eri ihmiset ja tahot, vaikkei sitä kenties toitoteta missään.

Suomessa lehdistö ja monipuoliset mediat ovat maailman huippuluokkaa, ja Suomi keikkuu vuodesta toiseen lehdistönvapauden kärjessä. Vika ei siis ole journalismissa vaan yksi ongelmista piilee tyydyttymättömissä itsekkäissä tarpeissa kuten viihteen ja jännityksen kaipuussa, tunteessa että on oikeutettu saamaan itseään miellyttävää yksityiskohtaista tietoa rikoksista jotka eivät liity itseensä, halussa tuntea itsensä interaktiiviseksi sankariksi sekä purkamattoman vihan käsittelyssä.

 

PetraNyqvist
Sitoutumaton

Kirjoittaja on luontoselvittäjä ja ympäristösuunnittelija Turunmaan saarilta. Hyvän tarinan, elokuvan ja faktatiedon ystävä. Valeverkkoja setvivän Sylttytehtaan perustaja. #TurPo

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu